tiistai 27. joulukuuta 2011
todellisuuspakolaisen joulu
Terveisiä sängynpohjan ja viltin välistä, tyynyjen naapurista. My favourite holiday place. Ihanin tunne on se, kun tietää, että tässä saa vaan olla ihan niin kauan kuin haluaa eikä kukaan tuu häiritsemään oikean elämän vaatimuksilla eikä aamulla tarvi nousta kohtaamaan maailmaa. Tunnistan itessäni edellytykset tulevaisuuteen kolmesataakiloisena erakkona... Ehkä parempi etten ikinä asuisi yksin. Todellisuutta on niin helppo paeta. Ainakin näin joululomilla. Oli muuten ihana joulu. On mennyt muutama vuosi sen hyväksymiseen, että lapsuuden joulufiiliksiin ei ole paluuta. Sen jälkeen joulusta on osannut nauttia ihan eri tavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
lapsena lahjat ja joulupukki oli se tärkein juttu, nykyään yhdessäolo ja rauhottuminen. siinä on iso ero!
VastaaPoistabtw ihania kuvia ja ihana blogaus.
VastaaPoistasama huomattu, pari vuotta sitte yritti väkisellä saaha sitä lapsuuden jouluoloa mut eihän sitä mitenkää enää saa. pitää yrittää muiden lasten kautta sitä saaha
VastaaPoistaTuovi, niihä se on. Viime vuonna yritti vielä niuhottaa että oisko se joulu siinä ku paikat kiiltää tiptop ja on sataa sorttia pöydässä... Mutta ei se siinäkään ollut, piti vaan piti vaan istahtaa ja ottaa lepisti :) ja kiitos! Anonyymi, on se hyvä että on nuita lapsia vielä jouluisin paikalla, näkkee silti sitä iloa.
VastaaPoista