maantien ässä

lenpparisormus - Forever21

Hallo!

Mulla on kaks suurta inhotuksen aihetta, joista voisin kirjottaa romaanin jos toisenkin. Nimittäin a) epäilyttävät miehet ja b) linja-autot. En tiiä, kuin paljon mulla on ihan todellista syytä näihin inhoihin, mutta kun yhistää mun vilkkaahkon mielikuvituksen, muutamat hassut, sattuneet tapahtumat ja jonkinlaisen vainoharhaisuuden, saa monenlaista kuvitelmaa aikaan..

Mutta miettikääpä. Busseissa on lähestulkoon aina joitakin ällöttäviä äijiä. Mun puolesta ne sais siellä körötellä ihan vapaasti, mutta muutaman sattuneen tapauksen vuoksi ne on saanut aiheutettua sen, että mun mielikuvitus villiintyy aina kyytiin noustessa, jolloin tavallisetkin tallukat muuttuu joksikin..epätavallisiksi. Ahdistaviksi!

vaatteet by VilaDinSkoÅhlensKaveri

Yks tällainen tilanne tilanne, joka ei suinkaan muuttanut mun kantaa niistä kanssamatkustajista, sattui vähän aikaa sitten.. Erehdyin istumaan siis vastapäätä vähän epämääräisen näköistä hm, miestä. Vissiin pitäis olla imarreltu, että joku haluaa ottaa kontaktia, mutta koittamalla ihan vahingossa osua mun jalkoihin omilla risaisilla lenkkareillaan, tyyppi ei oikeen onnistunut. Mairea hymy, kellon ja muiden juttujen kyselemiset ei suinkaan parantanut sen tutustumismahdollisuuksia, päinvastoin sai aikaan ihan mielettömän inhoreaktion mussa. En tainnut olla kovin ystävällinen, vaikka eihän se pahaa tarkoittanut... :D

Toistaiseksi tuo kulahtanut Adidas-college ei oo enää koettanut saada kontaktia, vaikka yhteisiä matkoja on ollutkin :D

Oikeestaan syy, miks innostuin kirjottaan tästä, on tässä aamussa! Puistossa oli joku mies vaanimassa kilttejä koulutyttöjä ja yritti muhunkin tehdä tuttavuutta. Otin jalat alle ja pingoin kouluun, jossa yritin piileskellä, jos se äijä ois vaikka sattunut löytämään sinne.. Tosin mun sydämen ekstrakierrokset piti niin kovaa meteliä että oisin varmasti paljastunut vaikka oisin hautautunut minne.

Ja se, miks keksin liittää myös bussit tähän, on se että kun menin bussiin, katoin että jaaha, puistoukkeli on seurannut mua tännekin. Vastaavanlainen takki ja tummenevat silmälasit päässä se siinä istui, ja minä vielä älyttömyyksissäni menin sen eteen istumaan. Tosin sit kun olin hoksannut sen, varoin nojaamasta selkänojaan vaan istuin pakoonlähtövalmiuksissa koko ajan ;) No, sitte ku se oli viimein jäänyt (mun!) pysäkillä pois, tajusin että se oli sama tuttu yliopistosetä joka istuu samassa autossa tuon tuostakin..
Aina tää mun vahva itsesuojeluvaisto ei siis oo osoittautunut niin tarpeelliseksi, ja oon ehkä välillä saattanut leimautua typeräksikin :D

Noniin, ehkä siinä oli tarpeeksi (sekavasti) tuosta aiheesta, puuh! Täytynee koittaa vähän skarpata monessakin mielessä.

Mutta psst. Prinssi Harry, jos satut joskus tulemaan mun kans samaan bussiin ni lupaan että saat potkia mun kenkiä vaikka koko matkan ilman että ahistun :)

Ja pppspsps. Tänne loppuun pitäis vissiin kans kirjoittaa että dramatisoitu esitys. En esim. tiedä varmaksi millä asialla se puistosetä siellä oli, kunhan dramatisoin! ;)